Colabaliikki

Sijainti: Colaba, Mumbai, Maharashtra
Fiilis: Haikea, tunnelmallinen, snadi-koti-ikavainen

Lueskelimme tuossa Thiruvananthapuramin postausta - hieman hymyilyttaa, koska nakojaan olemme pitsaekstaasissa puhuneet lahinna ruuasta. Kavimme tosiaan hemmetin siistissa WWF:n elainpuistossa tuona samaisena paivana. Pikku juttu unohtui mainita, koska aivoverenkiertoamme virkistytti suloinen tandooriarominen rasvalatty. Ruoka miehen tiella pitaa. 

Ollaan saatu tassa eilisen lennon jaljilta maistella Mumbaita uudemman kerran ja pakko myontaa, etta alkumatkasta tuomitsimme Bollywoodin vahan hatikoiden. Mukavaahan taalla on, perkele. Ollaan tosin reppureissaajien mekassa, Colaban kaupunginosassa ja maksetaan hotellihuoneesta 26 kertainen hinta verrattuna matkan halvimpaan rantamajaan. Mumbaista ei vaan valitettavasti loydy hyvaa hotellihuonetta halvalla - petipunkit vilisevat ja kerrossiivous on budjettipaikoissa tehty viimeksi 90-luvulla. 

Kaytiin tanaan tsekkaamassa matkan kolmas Unescon maailmanperintokohde, Dharapuri, eli Elefanta caves, joka sijaitsee saarella noin tunnin botskimatkan paassa citysta. Paikan vetonaulana ovat n. 1500 vuotta vanhat luolat kiviveistoksineen ja -kaiverruksineen. Oltiin toki vaikuttuneita mekin, kylla kolmi-nelimetriset Shivat ja kumppanit vetavat hiljaiseksi rupusakinkin. Tykkasimme kylla myos hulluna paikan apinastosta. Ne elaimet ovat hulvatonta sakkia. 

Nyt taytyy tuottaa pettymys kaikille ja ennen kaikkea itsellemme, silla suruksemme Bollywood-ura ei lahtenyt nousukiitoon viela talla ekalla reissulla. Pari kertaa meita on jo kyselty mukaan, mutta tama kiireinen aikataulu on pakottanut ignoraamaan mahdollisuuden viidentoistasekunnin tahteydesta. Bollywoodissa tehdaan pirusti leffoja, taitaa olla vuositasolla useita kertoja enemman kuin Hollywoodissa. Valkoinen nahka on haluttua kamaa joukkokohtauksissa ja saattaapa olla, etta lankkareita halutaan paikalle pitamaan niita vahasen eroottisempia asuja. Bollywoodin pornointa pornoahan on nk. marka sari, eli kohtaus, jossa naispaahenkilo piipahtaa uimassa vaatteet paalla. Mitaan paljastelua Bollywood-leffoissa ei siis nahda - ellei joku turistimestoilta bongattu avustaja suostu. Lonely planet -matkaoppaan mukaan Intian nuoret nayttelijalupaukset ovat jopa lakkoilleet taman ilmion tiimoilta, silla heidan on vaikea aloitella uraansa ilman pikkutoita. Ehka kieltaymyksemme glooriasta on siis lopulta hyva asia kaikille. 

Hei, matka alkaa olla lopuillaan. Huominen viela palloillaan tassa jarkyttavassa hulabaloossa ja sitten flygaroidaan takaisin kotiin. Nahdaan pian!

Supermarketissa ja Pizza cornerissa koettuja hekuman hetkia

Sijainti: Thiruvananthapuram, Kerala
Fiilis:  Mahantayteinen, pizzainen

Viimeinen Kerala-etappi, Thiruvananthapuram, saavutetiin tanaan. Kaytiin just pizzalla Pizza Cornerissa. Tama intialainen ketjukankkyla teki meihin syvan vaikutuksen paneer tikka -pizzallaan. Intialaisesta ruokakulttuurista mitaan tietamattomille kerrottakoon, etta paneer tikka on napakasti maustettua kotijuustoa. NAM! Vatsa kiittaa. Jostain syysta Pesonen on tuntenut itsensa hieman aliravituksi viime aikoina. Tamanpaivainen ruokavalinta siis sopi hyvin kalorivajareissa olevan matkaajan kuositukseen. Loydettiin tanaan myos kiva supermarketti, johon voi kavella sisaan ja sitten ostaa tavaroita. Ruokaa, karkkia, saippuaa, mita vain mieli halajaa. Tallainen paivittaistavarataivas on taalla kioskien luvatussa maassa todellinen harvinaisuus. Kaupassa olisi ollut myos juustoa, mutta piheyksissamme emme sitten sita ostaneet...se olisi maksanut yli 50 rupiaa viidelta siipaleelta. Melkoista ryostoa.

Ilahtukaapa viimeaikojen tapahtumista kuvien valityksella:

Vuokrapyoran tuunausta Kochissa

Munroe island, Kollam

Kuinka saisin rikki kookospahkinan?

Pohjoinen jyrkanne, Varkala

Tunkeilija-hamiksen viimeiset hetket

Kalakaiffa Stalin

Pesosen kalasaalis

Aktiivisuuspaissaan

Sijainti: Pohjoinen jyrkanne, Varkala, Kerala. 
Fiilis: Hiekkainen, suomuinen, iloinen

Niinpa se on talle kaksikolle kaynyt, etta reissu on kaantynyt vahvasti ehtoopuolelle. Olemme viimeisen viikon kunniaksi kompensoineet haikeita fiiliksia tekemalla kaikenlaisia juttuja, mista haaveilimme Suomessa ennen matkaa. Kochissa kaynnistelty seikkailu- ja kokemusmoodi on ollut paalla myos etelampana. Tana aamuna Pesonen pestautui paikallisen kalastajan kansimieheksi - palkkaa tosin maksoi kansimies eika tyonantaja... Pienella sijoituksella keralalainen kalastajapari, Stalin(kylla, mies sanoi todella nimekseen Stalin ja muistutti myos ulkonaoltaan etaisesti julmaa Josef-kaimaansa) ja Denis,  suostuivat ottamaan suomalaisen kalastusinnostelijan mukaansa aamureissulleen. 

Pesosen kalareissu (2 hloa)

1 meri

1 pienehko puuvene pikkuruisine moottoreineen

1 Pesonen

1 mukava, diktaattorin mukaan nimetty paikallinen kalastajaheppu

2-3 perholitkaa

3-4 litraa onnea 

Aluksi Pesonen oli litkojensa ja siimojensa kanssa hieman solmussa, mutta loppua kohti homma alkoi jo sujua paremmin. Pesosen saaliiksi joutui 20-30 lailaa, joista kukin oli saavuttanut ainakin 100 gramman elopainon. Paikallisten asiantuntijoiden mukaan saalis oli niukka. Yokalassa kuulemma olisi mahdollisuus kunnon vonkaleisiin (ja ne miekkakalat ja barracudat ja muut hullut kalat ovat oikeasti 30-kiloisia!). Vaikka ennen reissua tavoitteeksi asetettu viiden kilon white snapper jaikin mereen elelemaan, oli kokemus erittain hauska ja mielenkiintoinen. Iiru ja Pesonen suosittelee kalastusreissuja kaikille kanssamatkaajille!

Silla aikaa, kun parivaljakkomme y-kromosomi machoili suomukylkimetsalla, paatti lady Iiru lahtea hemmoteltavaksi Eekun mainostamaan ayurvediseen tissihierontaan. Paikka naytti hienolta ja hieronnan kuvaus kuullosti upealta, mutta lopputulos ei taysin tyydyttanyt kriittista asiakasta. Nuori, "haili professonal, haili professonal" hierojatar otti aamun kunniaksi omia lomia ja jatti harskisti vartin maksetusta tyoajastaan kayttamatta. Kaiken kukkuraksi superoljyisen maitovalaan piti kysya saippuaa suihkunsa kylkiaiseksi useita kertoja. Se siita lampimasta yrttikylvysta. Ayurvedista hierontaeksperimenttia voisimme kuvailla muutamalla sanalla: oljyinen, oljyinen, alaston, oljyinen. 

Bongatut elaimet, vol 3

• Norsu (temppelissa, kiltti)
• Norsu (moottoritiella, kiltti)
• Muurahaiskarhu (kiltti)
• Toinen iso hamahakki (ilkea, kuollut)
• Pienia muurahaisia repuissa ja huoneissa (ilkeita)
• Kolibri (kiltti)
• Kuningaskalastaja (kiltti)
• Laila-kala (kiltti)
• Lepakkoja (kiltteja)
• Tunnistamattomia lintuja (ilkeita ja kiltteja)
• Lisaa apinoita (ihan ihania)

Hikea ja kyyneleita, ei verta

Sijainti: Varkala, pohjoinen jyrkanne, Kerala.
Fiilis: Reissussa rahjaantynyt, huojentunut.


Terveisia etelaisesta Keralasta, Varkalan rannoilta. Voi pojat, meilla on kuuma kuin Saunatimpalla MM-kilpailuissa. Taalla on varjossa varmaan 35 astetta ja ilmanlaatu erittain kostea - hiki valuu roitonaan eika mikaan kuivu koskaan. Tilanne on hieman outo, silla taalla on ollut aika pilvista monta paivaa.

Fort Kochissa oli tosi mukavaa. Turistien paikkahan se onkin, joten ei ihme, ettei normaaleita Intian matkailuongelmia ilmennyt - paitsi lopulta, kun yritimme lahtea paikallisbussilla Alleppeyn kautta Kollamiin. Bussiahan ei tietenkaan koskaan tullut, joten hermoraunio Iiru & Pesonen paatti pienen matkamyllytyksen jalkeen hypata taksiin. Taksimatka oli rattoisa kolmen ja puolen tunnin rupeama... Yhdessa valissa naimme lemmikkinorsun tepastelemassa moottoritiella. Elefantti kirvoitti hyvan keskustelun kuskimme kanssa ja suunnittelimme hetken oman kotielaimen hankkimista. Norsusta olisi ollut varmasti huomattava hyoty ensi kesan puusavotassa Kuusamossa. Selvisi kuitenkin, ettei nain ison mittakaavan puudelia saa ilman  2-3 miljoonan rupian investointia. Paatettiin sitten jattaa suunnitelma sikseen.

Kochissa hengailtiin tapaamiemme paskakaupunnityyppien kanssa. Kaytiin parina iltana XL-kuppilassa nauttimassa keralalaisittain harvinaista, LAILLISTA olutta. Mehan tosiaan muutettiin Ernakulamin kaaoksesta chilleimmille vesille Fort Kochiin, jossa majoituimme Paradise Village -nimisessa pikkuruisessa guest housessa. Yhtena paivana hengailtiin kalastajien suosimassa rannassa. Pesonen on koko matkan fantasioinut kalastamisesta ja nyt hanen paras tilaisuutensa oli koittanut. Rannassa oli valtavia kiinalaisia kalaverkkoja, joiden mekanismi on tunnettu jo 700 vuotta sitten. Verkot laskettiin veteen puomin avulla ja sitten odoteltiin. Kun verkko nostettiin ylos, siella oli aina kala kavereineen. Pesonen heittaytyi lappamieheksi ja alkoi jututtaa paikallista heppua, joka sattumoisin osasi hieman englantia. Hetken tuumailun jalkeen Iiru sai jaada biitsikivelle ruikuttamaan, kun Pesonen lahti uuden kuomansa kanssa tasapainoilemaan bambunrunkosiltaa pitkin useiden kymmenten metrien paahan rannasta. Sankarimme on tunnettu heikosta tasapainostaan, mutta kuin ihmeen kautta han selvisi kalastuslautalle kuivin persein. Pesonen vietti mukavan tovin kalastellen ikivanhalla verkolla uusien tuttaviensa kanssa - saalistakin tuli, glass fish ja white snapper.


Kochissa paasimme myos lemppariurheilumme, ankaran pyorailyn, pariin. Vuokrasimme ehdat munamankelit vanhalta papalta ja lahdimme matkaan. Oli tietenkin tuhottoman kuuma ja aluksi ihan mukavaakin. Sitten paasimme peruskaupunkiymparistoon ja liikennehelvetti oli irti. Pyoraily riksojen, bussien, autojen, rekkojen, harkavankkureiden yms. seassa ei ole kaikista leppoisinta touhua... Tarkoitus oli sinkuttaa saarekkeen ympari tusinan kilometrin verran, mutta kaamit paloivat ja eksyttiin vaaraan paikkaan, jossa aloimme autuaan tietamattomina syomaan evaaksi ostamiamme mandariineja. Meita ei ilmeisesti kaivattu muslimikaupunginosassa, silla meidan luokse kaveli melko vihaisennakoinen konsikas ja alkoi molottaa jotain palautetta meille. Malayalamin sanakirja ei silla kertaa ollut mukana, mutta myohemman tulkkauksen perusteella miehella ei ollut mitaan mukavaa sanottavaa:  "P*rkeleen hipit menkaa ny v*ttuun siita." Lahdettiin sitten pyorailemaan takaisin ja loydettiin samaa tieta takaisin Fort Kochiin pienen nestehukan saattelemina. 


Iiru paasi Kochissa toteuttamaan yhden reissuhaaveensa kokkauskurssin myota. Vanha pariskunta, jolla on kuuluisa kotimajoituspaikka, pitaa Fort Kochissa myos arvostettuja cook and eat -iltoja. Odottakaapas vain, nyt luonnistuvat kala curryt, kikhernemasalat, thorinit, linssipadat ja chapatit. Ruoka oli kylla tosi hyvaa ja oli mielenkiintoista seurata aidossa intialaisessa keittiossa, miten nama kulinaariset elamykset syntyvat. Toivottavasti Iiru paasee kotikeittiossa edes melko lahelle aitoa makua, saa nahda. 


Kochista matka jatkui Kollamiin. Taka-ajatuksenamme oli paasta etelaisesta paasta kasin tutkimaan takavesia ja pienen selkkauksen (lue: luoviminen intialaisessa kaupungissa ilman karttaa) jalkeen ostimme iltapaivan kestavan kanoottireissun Monroe Islandilla. Reissu oli tosiaan ikimuistoinen. Liikuimme perinteisella keralalaisella puuveneella pitkin pienia joenuomia valilla alittaen siltoja ja kaatuneita puita. Matkalla naimme erilaisia lintuja, esimerkiksi kuuluisan kuningaskalastajan ja kolibrin. Yhdesta talosta ostimme tuoreen kookoksen - varmasti tuoretta ja terveellista juomaa, mutta meikalaisista se maistuu vahasen enemman villasukkamehulta kuin hedelmajuomalta. Varsinainen kookospahkinahan oli erinomaista snackia kesken venereissun. 

Olemme travellanneet tata etelarannikkoa melkoisella tahdilla ja nyt olemme paattaneet viettaa muutaman paivan taalla Varkalassa. Matka tanne oli taas raskas, koska jouduimme tapotayteen junaan isojen rinkkojen kanssa ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin seisoa. Onneksi matka ei ollut mahdottoman pitka, silla ahtaanpaikankammo ja hapenpuute tekivat matkaajien olon riittavan tukalaksi. Paastiin kuitenkin, kuten aina, perille. Perjantaina lahtee lento takaisin Mumbaihin, mutta se ei talla hetkella kiinnosta meita. Meita kiinnostavat muikeat aallot, jylhat, jyrkanteiset rannat ja hyva safka. Riippumatto on tietty valmiudessa huoneemme patiolla. Kaupunkielaman jalkeen tuntuu erinomaiselta olla rauhallisessa paikassa, jossa aamiaisen etsimiseen ei kulu kahta tuntia.  Mors!

Kuvatunnelmia, tunnelmakuvia

Fiilistelya Gokarna townin rannassa.

Joskus junassa on niin taytta, etta pitaa istua siella, missa tilaa vaan suinkin on...

Pesosen 20 rupian parranajo Gokarna townissa.

Kattomajoitus Hampissa. Pesonen napistelee matkakassaa.

Virupakshan vartiotorni Hampissa - oikeastaan ainoita paikkoja, joita lopulta nahtiin.

Voiko FB:in lisata harrastukseksi 'apinoiden kuvaaminen'? Nama temppeliepelit eivat itse kuorineet banaaneita, vaan vaativat tarjoajaa aukaisemaan paketin.

Lakshmi, tuo ukottajanorsujen aatelinen, joka varasti meidat rahat syotyaan ensin meidan evaat.

Hampin hauskuuksia.

Junaevastysta jossain Bangaloren ja Ernakulamin valilla. Tassa maistui jo ruoka.

Pesonen meditoimassa Fort Kochin Fort Nagarissa, meidan majapaikan partsilla.

Kuvassa suomalainen hullu turisti ja intialaisia kalastajia kiinalaisen kalaverkon ymparilla. Alla oleva roska-heina-asia on meri. Pesosta meinasi vahan jannittaa, etta tippuuko rahavoineen paivineen mereen.

Kerala sweet Kerala

Sijainti: Fort Kochi, Kerala
Fiilis: Nuhainen, leppoisa

Matkustettuamme pitkin rautateita melkein vuorokauden ajan paasimme viimein Keralan osavaltioon. Juna pysahtyi Ernakulamin asemalle eilen klo 17.30, josta huristelimme riksalla ennalta mietittyyn guest houseen. Luonnollisesti suunnitelmat menivat uusiksi, koska majatalossa ei ollut meille tilaa. Kysyimme respasta neuvoa ja ukkeli opasti meidat lahella olevaan John's residency -nimiseen hotskuun. Toinen yritys tuotti toivotun tuloksen ja eipa aikaakaan kun reput jo lensivat huoneen nurkkaan. Hotelli maksaa 700 rupiaa yolta, eli rapiat 11 euroa. Huone on puhtaine lakanoineen ja kylppareineen totisesti joka rupian arvoinen. Intialaisen hygieniakasityksen huomioon ottaen huone on todella siisti ja mukava. Erittain hyva paikka nuhaisen ja viela hieman puolikuntoisen reissutiimin kuosittamiseen. Hotelli sijaitsee Ernakulamissa, joka on 15 minuutin lauttamatkan paassa Fort Kochista. Tarkoituksemme oli tulla juuri Fort Kochiin ja nyt meidan pitaisi loytaa taalta paikka, jossa yopya. Ensi yon olemme kuitenkin viela Ernakulamin puolella.

Kerala on Intian rikkaimpia osavaltioita ja sen huomaa - riksat ovat kunnossa, mopoilijoilla on kyparat, kodittomia on tosi vahan, lapsilla on kunnolliset vaatteet ja usein koulupuvut (merkki siita, etta koululaitos on olemassa ja toimii), ukottajia on harvinaisen vahan ja kadut ovat paljon puhtaampia kuin esimerkiksi Hospetissa, Karnatakassa. Osavaltion todellinen matkailuvaltti ovat ns. takavedet, jonne mekin jossain vaiheessa menemme. Rannikkoalue on suistoista ja trooppista, joten tutkimusretkikohteita varmasti riittaa. Ehkapa vuokraamme kanootin. Taytyypa toivoa, ettei krokotiili nappaa :)

Dear diarrhoea

Sijainti: Hospet, Karnataka. 
Fiilis: Huojentunut, vasynyt
Vatsa: Epavakaa, antibioottinen.
Nestetasapaino: Erinomainen 4 litran tippaliuoksen jalkeen. 

Olipa paska reissu. Iirun hetkellinen toipuminen uuden vuoden aattona vaihtui yolla vahvasti toiseen aaripaahan. Vuoden ensimmaisen aamun veristen taisteluiden jalkeen oli aika todeta, ettei tasta poposta omin avuin parane. Suuntana oli Hospet, jossa yritimme ensin menna guest housen osoittaman, paikallisen tohtori Kiminkisen luokse. Paikka oli kiinni, silla uuden vuoden paiva on hinduille iso juhla. Itkuhan siina paasi. Onneksi riksakuski sai voipuneet matkustajansa vakuutettua siita, etta lahistolla on kallis yksityissairaala... 

Kymmenta minuuttia myohemmin Mister Tuktuk Autoriksanen kaarsi ajoneuvonsa kyytilaisineen hienon Medinovan puutarhaan ja paaovelle. Ei muuta kuin verikokeita ja muita miellyttavia nayttehia purkkiin ja odottelemaan. Hoitajien punjabienglanti ja Iirun taydellisesti lausuma englanti (puhhahhaa) eivat oikein sopineet yhteen. 

Esimerkki keskustelusta: 

Hoitaja: Do you eitss?

Iiru: Excuse me?

Hoitaja: You eidss?

Iiru: No, I don't have aids. 

Hoitaja: EIIIIIITS?

Iiru: Aa, twenty five. Sorry, misunderstanding. 

Kokeista selvisi, etta Iirun suolistossa soitti sinfoniaansa komea basiliskojen kvintetti. Ilkeat sodomiittibakteerit piti haataa, eika vaihtoehtona ollut odotettu "hevostropit naamaan ja menoksi". Voi helvetti, sinne piti Reissu-Ruusan jaada tippaletku handussa vartomaan. Yksin. Yoksi. Suonensisaiset antibiootit ja tippaliuos sentaan, etta hanta tympaisi. Ekana iltana taman kalliin "hotellin" huoneessa vieraili lisko, iso torakka ja kissa, joka veti hyvalla ruokahalulla parempiin suihin sen torakan. Ei haitannut. Suomalaisen sairaalan hygieniataso on todella aivan erilainen kuin intialaisen, kalliin yksityissairaalan. Kuvitelkaapa, millainen rahvaan arvauskeskus on.

Hygieniapuutteista huolimatta kaikki neulat olivat uusia ja steriileja, joten Suomen huolehtijat voivat olla rauhassa, Iirulla ei edelleenkaan pitaisi olla veriteitse tarttuvia tauteja. Luulimme ensin, etta kotiinpaasy koittaisi jo toisena sairaalapaivana, joten pettymys oli suuri, kun laakariseta lateli poytaan madon luvut. Ei kotiin, vaan petiin. Oikeasti tahan oli hyva syy, silla takeita paranemisesta ei viela ollut. Talla kertaa hoitoseta Pesonen jai sairaalaan kaveriksi, soimme hyvalla ruokahalulla sairaalan tulisinta dhalia riisin kera ja suunnittelimme hieman matkan tulevia kaanteita. Sairaalasta sai todella hyvaa ruokaa, mika voitti todellakin mitka tahansa laitospoperot kotimaassa. Mikapas siina, kun Medinovan takapihalla seisoi oikein oma lehmakin. 

Sairastaminen on aina tympeaa, mutta olimme periaatteessa varautuneet tamankaltaisiin tilanteisiin. Matkavakuutus korvannee sairaalareissun kokonaisuudessaan ja ehka viela jotain ekstraakin menetettyjen lomapaivien vuoksi. Niin valitettavaa kuin se onkin, sairastelun riski ja nailla alueilla matkustelu kulkevat tiukasti kasikkain. Paikalliset karsivat aivan samanlaisista bakteerin aiheuttamista suolistotulehduksista, mutta suurimmalla osalla ei ole varaa maksaa parin vuorokauden hoidosta n. 10 000 rupiaa. Nestehukka on vaarallinen tila, silla ilman suonensisaista nesteytysta mikaan ei ennen pitkaa pysy sisalla ja ihminen kuivuu ja lopulta siirtyy seuraavaan elamaansa odottelemaan uutta ruokamyrkytysbakteeria. 

Tana iltana hyppaamme uudestaan voimistuneina ja reissuilon takaisin saaneina junaan, joka vie meidat kohti etelaa ja Bangalorea. Siella vaihdamme junaa ja meidan pitaisi olla tiistai-iltana Keralassa, Ernakulamissa. Aivan erilaiset trooppiset seikkailut odottavat... saa nahda, mita kaanteita reissu taas tuo mukanaan. Huoli pois! Meikat rulettaa.