Dear diarrhoea

Sijainti: Hospet, Karnataka. 
Fiilis: Huojentunut, vasynyt
Vatsa: Epavakaa, antibioottinen.
Nestetasapaino: Erinomainen 4 litran tippaliuoksen jalkeen. 

Olipa paska reissu. Iirun hetkellinen toipuminen uuden vuoden aattona vaihtui yolla vahvasti toiseen aaripaahan. Vuoden ensimmaisen aamun veristen taisteluiden jalkeen oli aika todeta, ettei tasta poposta omin avuin parane. Suuntana oli Hospet, jossa yritimme ensin menna guest housen osoittaman, paikallisen tohtori Kiminkisen luokse. Paikka oli kiinni, silla uuden vuoden paiva on hinduille iso juhla. Itkuhan siina paasi. Onneksi riksakuski sai voipuneet matkustajansa vakuutettua siita, etta lahistolla on kallis yksityissairaala... 

Kymmenta minuuttia myohemmin Mister Tuktuk Autoriksanen kaarsi ajoneuvonsa kyytilaisineen hienon Medinovan puutarhaan ja paaovelle. Ei muuta kuin verikokeita ja muita miellyttavia nayttehia purkkiin ja odottelemaan. Hoitajien punjabienglanti ja Iirun taydellisesti lausuma englanti (puhhahhaa) eivat oikein sopineet yhteen. 

Esimerkki keskustelusta: 

Hoitaja: Do you eitss?

Iiru: Excuse me?

Hoitaja: You eidss?

Iiru: No, I don't have aids. 

Hoitaja: EIIIIIITS?

Iiru: Aa, twenty five. Sorry, misunderstanding. 

Kokeista selvisi, etta Iirun suolistossa soitti sinfoniaansa komea basiliskojen kvintetti. Ilkeat sodomiittibakteerit piti haataa, eika vaihtoehtona ollut odotettu "hevostropit naamaan ja menoksi". Voi helvetti, sinne piti Reissu-Ruusan jaada tippaletku handussa vartomaan. Yksin. Yoksi. Suonensisaiset antibiootit ja tippaliuos sentaan, etta hanta tympaisi. Ekana iltana taman kalliin "hotellin" huoneessa vieraili lisko, iso torakka ja kissa, joka veti hyvalla ruokahalulla parempiin suihin sen torakan. Ei haitannut. Suomalaisen sairaalan hygieniataso on todella aivan erilainen kuin intialaisen, kalliin yksityissairaalan. Kuvitelkaapa, millainen rahvaan arvauskeskus on.

Hygieniapuutteista huolimatta kaikki neulat olivat uusia ja steriileja, joten Suomen huolehtijat voivat olla rauhassa, Iirulla ei edelleenkaan pitaisi olla veriteitse tarttuvia tauteja. Luulimme ensin, etta kotiinpaasy koittaisi jo toisena sairaalapaivana, joten pettymys oli suuri, kun laakariseta lateli poytaan madon luvut. Ei kotiin, vaan petiin. Oikeasti tahan oli hyva syy, silla takeita paranemisesta ei viela ollut. Talla kertaa hoitoseta Pesonen jai sairaalaan kaveriksi, soimme hyvalla ruokahalulla sairaalan tulisinta dhalia riisin kera ja suunnittelimme hieman matkan tulevia kaanteita. Sairaalasta sai todella hyvaa ruokaa, mika voitti todellakin mitka tahansa laitospoperot kotimaassa. Mikapas siina, kun Medinovan takapihalla seisoi oikein oma lehmakin. 

Sairastaminen on aina tympeaa, mutta olimme periaatteessa varautuneet tamankaltaisiin tilanteisiin. Matkavakuutus korvannee sairaalareissun kokonaisuudessaan ja ehka viela jotain ekstraakin menetettyjen lomapaivien vuoksi. Niin valitettavaa kuin se onkin, sairastelun riski ja nailla alueilla matkustelu kulkevat tiukasti kasikkain. Paikalliset karsivat aivan samanlaisista bakteerin aiheuttamista suolistotulehduksista, mutta suurimmalla osalla ei ole varaa maksaa parin vuorokauden hoidosta n. 10 000 rupiaa. Nestehukka on vaarallinen tila, silla ilman suonensisaista nesteytysta mikaan ei ennen pitkaa pysy sisalla ja ihminen kuivuu ja lopulta siirtyy seuraavaan elamaansa odottelemaan uutta ruokamyrkytysbakteeria. 

Tana iltana hyppaamme uudestaan voimistuneina ja reissuilon takaisin saaneina junaan, joka vie meidat kohti etelaa ja Bangalorea. Siella vaihdamme junaa ja meidan pitaisi olla tiistai-iltana Keralassa, Ernakulamissa. Aivan erilaiset trooppiset seikkailut odottavat... saa nahda, mita kaanteita reissu taas tuo mukanaan. Huoli pois! Meikat rulettaa.