torstai 14. kesäkuuta 2012

New York, New York!

New York oli hektinen, kaunis ja sateinen. Kävimme seikkailemassa keskuspuistossa ja American museum of natural historyssa, joka taitaa sisältää maailman isoimman dinoluukokoelman ja yhtä sun toista muutakin mielenkiintoista. Budjettitietoisina matkailijoina jätimme kalliit Empire State building ja Top of the rock -näköalat käymättä - jälkimmäinen olisi ollut hieman edullisempi, mutta pilvisenä ja sateisena päivänä näkymä ei varmasti olisi vastannut odotuksia. Sen sijaan matkasimme ilmaislautalla Staten Islandille ja bongasimme matkalla Vapaudenpatsaan lähietäisyydeltä ja vilaukselta myös Brooklyn bridgen (siis sen, jolla Miranda ja Steve menivät takaisin yhteen). Jälleen säästyi kymmeniä dollareita! Manhattanilla oli helppo suunnistaa kävellen ja kulkea metrolla, joten kuljimme yhteen jos toiseenkin suuntaan: Little Italyssä söimme kakkuöverit pekaanipiiraalla ja pähkinävoijuustokakulla, China town tarjosi halvat kertsisadetakit ja Greenwich village Carrien kotihoodimaiset näkymät. Times Square ja Rockefeller plaza ja upea, vanha Public Library sattuivat myös reitille.

Parasta Manhattania on kuitenkin ylivoimainen Broadway. Satuimme iltapäivästä ensimmäistä kertaa Times Squarelle, jossa myytiin hirveässä hulinassa illan näytösten ylijäämälippuja puoleen hintaan. Pakkohan se oli poistaa liput legendaariseen Chigagoon ja elämys oli uskomaton. Iirun opetuksia, vol 8328: jos menet New Yorkiin, älä missaa Broadwayta. Useissa musikaaleissa voi bongailla eturivin näyttelijöitä, sillä esimerkiksi Cruisen Tomppa ja Zeta-Jonesin Catherine harrastavat musikaaleja rahakkaimpien töiden lomassa. Nyt suosittelisin tähtiä vilisevää Rock of Ages -musikaalia, johon itse emme onnistuneet lippuja saamaan.  

New Yorkissa yövyimme Hostel International Ny:ssä, joka oli mukiinmenevä hostelli ja dormit olivat siistejä. Olen kuullut kehuja myös Loft Hostellista, jonka suolaisehkoon 40 dollarin dormiyöhintaan sisältyisi myös perusaamiainen. HI-hostellissa aamiainen olisi pitänyt ostaa erikseen. 

New Yorkista hyppäsimme jälleen yöbussiin ja jäimme aikaisin seuraavana aamuna pois Buffalossa. Yksi tuttava oli suositellut dineriä Buffalon kampuksella, joten ostimme päiväliput paikallisliikenteeseen ja lähdimme dinerimetsälle. Kurkkaus kampukselle ei ollut hassumpi kokemus ja Amy's place oli mahtava - banaanipannaria vaahterasiirapilla valeltuna, seitania, paistettuja perunoita ja kananmunia sekä ruhtinaallisen paljon kahvia. Kyllä, Amy's pelasti reissuni valtavalla vegemättöarsenaalillaan. Nam!


Buffalo on kaupunki Niagara Fallsien lähellä, joten aamiaisen jälkeen lähdimme luovimaan kohti luonnonnähtävyyttä. Paikkaa ei voi sanoin kuvailla, mutta vinkkinä mainittakoon, että poikkeuksellisesti amerikkalaiset ovat hoitaneet oman tonttinsa hyvin: putouksia voi katsella useista paikoista puistoalueella. Kanadan puolella katsomapaikkoja on hiton paljon huonommin ja rantaviiva on kalustettu sirkuksilla, planet hollywood -paskalla ja neonvaloissa välkkyvillä kasinoilla. Hyi! Niagaralla on paljon matkailijoille suunnattua tekemistä, erilaisia kalliita Maid of the mist -risteilyjä ja putousten alla voi käydä hiipparoimassa maksettuaan törkeän ylihinnan sadeasusta. Jälleen kerran rahoistaan tarkka matkaaja säästää moisissa kiskuriaktiviteeteissa ja käy esimerkiksi tuusaamassa rahansa periamerikkalaisessa outlet-ostoskeskuksessa tovin bussimatkan päässä. 

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kulttuurielämykset, osa 463

Toivun parhaillaan eilisistä bileistä, joissa pääsin tutustumaan paikalliseen korkeakoulubiletykseen. Lellun kazakstanilaisella kaverilla oli tuparit, house warming -partyt, ja menimme tietenkin tutustumaan juoma- ja hengailukulttuuriin puhtaasti antropologisessa mielessä. Bileet olivat mielenkiintoiset: porukka oli avointa ja tuli juttelemaan rohkeasti - täällä kukaan ei ole "se ulkomaalainen tyyppi", sillä oikeastaan kaikkien juuret ovat jossain muualla kuin Kanadassa. Keskustelun kantavana teemana oli vittuilu. Kaikki yrittivät hauskuuttaa toisiaan olemalla erittäin pisteliäitä ja onnistuin itsekin lohkaisemaan pari nasevaa. Tilanne oli todellinen haaste kielitaidolle ja huomasin heti valtavia aukkoja kulttuurisessa tietämyksessäni. Opin myös, että "oh snap" on tosi förbi juttu jostain ysäriltä. Bileet olivat hauskat ja oli mielenkiintoista nähdä, millaista tosi tuhmaa ja ilkeää small talkia porukka heittää täällä.

Ennen bileitä kävimme katsomassa Toronton vanhaa panimoaluetta, jossa kuvataan paljon Hollywood-elokuvia. Kiersimme pari mielenkiintoista galleriaa, joista toisen taide oli tehty pelkästään rubikinkuutioista. Menimme ennen auringonlaskua käymään myös Fort Yorkissa, joka on vanha torontolainen linnoitusalue ja modernin kaupungin syntypaikka. Täällä on parhaillaan käynnissä Luminato-festarit, joihin kuuluu erilaisia tapahtumia, esimerkiksi juuri Encampment. Fort York oli täytetty kahdella sadalla valkoisella teltalla, joiden sisällä oli erilaisia taistelukentästä inspiroituneita taideteoksia. Osa taiteesta oli alleviivaavampaa, osa enemmän kiasmakamaa. Inspiraatiota oli haettu esimerkiksi sotasankareista, alkuperäiskansojen osallistumisesta, sodan ja kuoleman tematiikasta ja sotien aikana käydystä kirjeenvaihdosta. 

Telttoihin oli jännittävää käydä kurkkaamassa ja osaa taideteoksista yleisö täydensi esimerkiksi kirjoittamalla. Illan pimetessä kaikkiin telttoihin sytytettiin valot. Pidin näyttelystä tosi paljon ja kiinnostuin Pohjois-Amerikan historiasta - eurooppalaiset tuntuvat aina syyttävän amerikkalaisia heikosta historiantuntemuksesta, mutta tilanne on sama myös toisin päin. Ei muuta kuin opiskelemaan!

torstai 7. kesäkuuta 2012

Toronto Island

Palasin lempiurheilulajini pariin eilen, kun otimme autotallista ikivanhat maastomankelit käyttöön. Liikennettä ja liikenteen seassa pyöräilyä havainnoituani suostuin kiltisti verhoilemaan pehkoni kauniilla vintagekypärällä suoraan kasarilta. Pyöräilimme noin viisi kilometriä rantaan, josta hyppäsimme pyörinemme saarelle vievään lauttaan. Lautan hinta oli sangen kohtuullinen, sillä meno-paluu maksoi seitsemän dollaria.

Toronto Island on kaupungin edustalla sijaitseva saari, jonka länsipuolella on lähinnä Pohjois-Amerikan lentoja varten lentokenttä, Ontario-järven puoleisella rannalla laajat biitsit sekä itäpuolella asuinalueita. Pyörät osoittautuivat nappivalinnaksi. Aluksi sääkin suosi ja ihmettelimme ääneen, miksemme ottaneet uimakamppeita mukaan. Vähitellen säärouva muutti mielensä ja näytti meille vetisen perseensä. Harvassa paikassa sataa niin isoja ja kastelevia pisaroita. Kun sade ei näyttänyt hellittävän ja taivaanrannassa vilahti salama tai pari, lopetimme saaren kiertelyn ja palasimme takaisin mantereelle.

Ennen paluuta ehdimme hyvin tsekata rannat ja syödä hieman eväitä. Kävimme myös osin kaupungin ylläpitämällä Far enough farmilla, jonka tulevaisuus on kesän jälkeen vaakalaudalla, koska rahoitus lopetetaan. Torontossa on toinenkin vastaava maatila, joka viljelee pienessä mittakaavassa ja pitää monipuolisesti erilaisia eläimiä. Farmien tarkoitus on tarjota kaupunkilaisille mahdollisuus säilyttää kosketus maaseutuun, kotieläimiin ja parantaa käsitystä siitä, mistä ruoka tulee. Toivottavasti kaupunki jatkaa toiminnan tukemista ja Far enough farmin eläimet saavat asua kotonaan. Toronto Islandilla on farmin lisäksi pieni huvipuisto lapsille. 

Paluumatka lauttasatamasta kotiin oli pitkä. Pyöräilimme ensin Queen streetille aterioimaan Lellun kehumaan vietnamilaiseen syöttölään (virallinen arvio: erittäin maukasta ja erilaista. Note to self: opettele syömään puikoilla).  Jätimme pyörät läheiselle kujalle, jonka toisella puolella oli runsaasti leiriytyneitä teinejä - ainoa selitys, minkä keksin, oli Justin Bieberin sunnuntainen (?) vierailu paikallisen MTV:n studioon, johon ilmeisesti tullaan ottamaan rajallinen määrä yleisöä. Voi voi voi voi. 

Mankeloimme kotiin Toronton yliopistokampuksen kautta. Osa yliopistorakennuksista on vanhan linnan näköisiä, osa aivan käsittämätöntä avantgardea tai suoraan Tähtien sodasta. Loppumatkasta satoi jo rempseästi, joten oli pakko pysähtyä karkkikauppaan - löysin suolaista salmiakkia, how cool is that! Yhdeksän tai kymmenen tunnin yöunien jälkeen taidan jättää yötyöläisen nukkumaan ja lähden itse aamulenkille läheiselle puistoalueelle. Tämän mantereen ruokavalio vaatii vastapainoksi jotain keventävää :)




tiistai 5. kesäkuuta 2012

Ensisilmäyksiä

Torontolaisia peruskämppiä
Ensimmäinen Toronto-päiväni on ollut opettavainen. Toronto muuten lausutaan ilman jälkimmäistä teetä, toronno, mutta lopputavua painottamatta. Tällä reissulla tulee olemaan täysin erilaista kuin aiemmilla, koska paikan päällä minua odotti innostunut, suomenkielinen (paikoin anglismeja ja kummallisia koodinvaihtoja viljelevä) opas. Kaikenlainen kaupunkihässäkkä on monin kerroin nopeammin opittu, kun joku toteaa asian, jonka kantapään kautta hoksaamiseen olisi mennyt monta päivää.

Hippimestat
Kiinalaisen kaupunginosan kyltistöä
  1. Pohjois-amerikkalaiset kaupungit on tehty viivottimella. Esimerkiksi Torontossa on helppo suunnistaa, sillä kaikki kadut ovat lähes viivasuoria pohjois-etelä-suunnassa tai länsi-itä-suunnassa. Katujen "nollapiste" on Yonge Streetillä. Se on keskikaupungin läpi kulkeva tie, joka jakaa muut kadut east ja west -merkityiksi. Metrolinjat ovat selkeitä ja helppokäyttöisiä, kuten myös samoin raitiovaunut, jotka kulkevat suoraan vain yhtä tietä kääntymättä.
  2. Toronton kaupunginosat ovat naapurustoja, joita kansoittavat usein juuriltaan samanlaiset ihmiset. Leeamarian vuokrahuone sijaitsee Greek townissa ja aiomme syödä jonain iltana .Little Italyssä. Vietimme tänään aikaa China townissa, mikä oli kuin matka Aasiaan - kaupat olivat pullollaan elintarvikkeita ja krääsää. Kaikki kyltit ovat mandariiniksi, joten valistuneen, mutta kiinan kielen taidottoman, kuluttajan vaihtoehdoksi jäi arvailla tuotteen laatua. Helppoja olivat mädätetyt ankanmunat, kananjalat ja teekukat, mutta ratkaisemattomiksi arvoituksiksi jäivät lukuisat erilaiset juuret ja vihreät kasvit.
  3. Chinatownin sisällä on todella vilkaisemisen arvoinen Kensington market, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Kensington avenuella. Kyseessä on vapaakaupunkityyppinen hippikortteli, jossa harrastaa hauskoja rättiostoksia, hyvää ruokaa ja alakultturibongausta. Mainion kaupunkikiertelyn lepohetken tarjosi Moonbean-kahvila, jossa nautiskelin lämpimän päivän kunniaksi jäälaten ja fetalla ja oliiveilla täytetyn borakin, eli jonkunmoisen hiton rasvaisen pasteija-asian.Voi gourmee!
  4. Myöskään Kanadassa ei voi viljellä liikaa ilmaisuja please, thank you, sori ja oh,it's fine. Vaikuttaa kuuluvan asiaan, ettei näitä sanoja sanota nyrpiöfeissin kera, vaan superiloisesti ja lempeästi. Ilmoitan, että olen mahdollisesti kainuulaisista juuristani johtuen erittäin hämmentynyt kaikesta ystävällisyydestä ja kohteliaisuuksien jakelemisesta. On ilmeisesti täysin normaalia kehua kaikkea ja olla vaikuttunut kaikesta. Harjoittelen täällä majapaikassani: "Oh, thanks you're so sweet giving me a bag with my strawberries." "You look awesom in that dress. Totally. You're so beautiful." Ilmeisesti tuota kieltä ei sittenkään puhuta vain amerikkalaisissa elokuvissa. 
  5. Torontolaiset asuvat tämän päivän otannan perusteella kapeissa ja korkeissa rivi- ja omakotitaloissa brittiläiseen tyyliin. Asuminen on kallista. Leea asuu kahden sisaruksen luona. Sisarukset asuvat perimässään talossa kissoineen ja alivuokralaisineen - sekä lukuisten hamstraamiensa asioiden kanssa. Viiden tunnin kävelyn perusteella kaikki muutkin asuvat samalla tavalla, kerrostalolähiöitä en ole vielä nähnyt, mutta kuulema hieman kauempana keskikaupungista alkavat getot.
  6. Torontolaiset ovat viime vuosina hurahtaneet pyöräilyyn. Tilannetta vaikeuttaa kuitenkin se, että nykyinen, oikeistokonservatiivi pormestari, Miyazakin elokuvastakin tuttu punainen porsas eli Porco Rosso, valittiin virkaansa massiivisen "Lupaan, etten rakenna pyöräteitä" -kampanjan tuloksena. Pyöräily on myöskin vaarallista, sillä takseilla on taipumusta olla hasardeja sekä juoppoja ja kaasujalkojen raskaita.  
P.S. Maahan oli melko tympeää tulla, sillä rajaviranomaiset tenttasivat ainakin meikäläistä, huligaaninnäköistä hippiä tarkasti. Heitä kiinnosti kuka olen, mitä teen Suomessa, mihin menen, kenen kanssa, miksi, mtä ystäväni tekee Torontossa, onko hänellä työlupa, onko minulla mukana maatilatuotteita tai eksoottisia eläimiä tai aionko mennä maatilalle. Kuulema maahanmuuttajat joutuvat immigrationissa vielä laajempaan haastatteluun, jonka kysymykset ovat laatua "Oletko koskaan suunnitellut tai toteuttanut terrori-iskua?"